Hyvä työelämä perustuu sopimusyhteiskuntaan

Jo pitkään ovat taloudelliset arvot korostuneet maailmalla ja myös meillä Suomessa. Me tavalliset ihmiset elämme ikään kuin jatkuvassa globaalissa pörssisalissa. Talous ja ekonomistit ovat ottaneet ohjat myös yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliitikotkin ovat mukautuneet markkinoiden sanelemiin näkökulmiin. On selvää, että talous on tärkeällä sijalla Suomen kaltaisessa pienessä vientiin nojaavassa maassa. En kiistä realistisen talouspolitiikan välttämättömyyttä, mutta haluan palauttaa kuitenkin ihmisen yhteiskunnan keskiöön.

Vastavoima vapaille markkinavoimille ja riistolle on jo yli sata vuotta ollut ihmisten, työntekijöiden, muodostamat ammattiyhdistysliikkeet. Eikä unohtaa voi muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita rauhanliikkeistä esimerkiksi sosiaalialojen järjestöihin. Nämä ihmisten liikkeet ovat luoneet tasapainoa yhteiskuntaan, jossa muutoin vallitsisi yksinomaan vahvemman (rikkaamman) laki.

Suomalaisen työelämän ja talouden kulmakivenä on ollut vuosikymmeniä ajatus sopimusyhteiskunnasta, jonka keskeisin osa on työehtosopimusjärjestelmä. Työnantajat ja työntekijät sopivat, siis sopivat, työehdoista. Usein työmarkkinajärjestöt ja maan hallitus ovat nk. kolmikantaisesti sopineet työelämän lakien lisäksi suurista yhteiskunnallisista uudistuksista mm. sosiaali- ja työttömyysturvaan.

Selvää on, etteivät sopiminen ja yhteiskuntarauha ole aina kaikille maistunut. Esimerkiksi nykyisen hallituksen aikana on nähty useita yrityksiä muuttaa sopimusyhteiskuntaa sanelun suuntaan. Siinä on vaikea nähdä mitään muuta järjellistä tavoitetta kuin heikentää ammattiyhdistysliikkeen asemaa ja sitä kautta päästä sanelemaan työelämän pelisääntöjä. Toisin sanoen tarkoitus on lisätä entisestään pääomien omistajien ääntä yhteiskunnasta, tehdä siitä entistä markkinalähtöisempi.

Nyt on noustava puolustamaan ihmistä. Kiteytetysti hyvän yhteiskunnan keskeiset välineet kansalaisia tasavertaisesti kohtelevan terveydenhuollon ja sosiaaliturvan rinnalla ovat toimivat työmarkkinat, koulutuksen järjestäminen, osaamisen kehittäminen, tuotekehityksen ja innovaatioiden edistäminen, teollisen tuotannon merkityksen tunnustaminen osana kansantaloutta ja globaalien megatrendien ymmärtäminen.

Hyvä yhteiskunta pyrkii tavoitteisiinsa demokraattisesti. Se tavoittelee yhtenäisyyttä ja tuloksia neuvottelemalla ja sopimalla tasavertaisesti. Ennen muuta hyvä yhteiskunta pitää huolta heikommassa asemassa olevista ihmisistä.