Irtisanomiskiistassa neuvottelupöytään pikaisesti

Sipilän hallituksen ajama työntekijän henkilöön perustuva irtisanomissuojan heikennys on torjuttu laajasti palkkasaajien keskuudessa. SAK:n, STTK:n ja Akavan näkemykset ovat yhtenäiset: työntekijöitä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan työpaikan henkilömäärän perusteella ja asia on ratkaistava neuvottelemalla puhtaalta pöydältä työllistämiskynnysten alentamiseksi. Sillä kai tässä on kysymys työllisyydestä? 

Tosin varsinkin Suomen Yrittäjien ja oikeistopolitiikkojen kannoista voi päätellä, että nyt on kysymys ay-liikkeen ja yleissitovien työehtosopimusten alasajosta. SY:lle ja kumppaneille ei riitä edes valtakunnallisten työehtosopimusten vähimmäismääräykset. Tavoite on, että mitään minimejä ei ole, vaan kaikki voidaan sopia jopa yksilötasolla. 

On selvää, että nykyhallitus on ollut yrittäjämyönteinen. Mutta onko nykyisen työmarkkinamallin lopullinen romuttaminen työnantajien kannalta viisasta? Mitä käytännössä tarkoittaa yleissitovuudesta luopuminen? Se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että palkoilla ja muilla työehdoilla tullaan yritysten välillä kilpailemaan aivan eri tavoin kuin nyt. Esimerkiksi noususuhdanteessa, kuten tällä hetkellä, kun on pulaa osaavasta henkilöstöstä, paras tarjous voittaa. Eli markkinoiden heilahtelut vaikuttavat suoraan ja voimakkaammin työn hintaan. Yleissitovuus luo yrityksille ennustettavuutta työehtojen kehittymisessä ja mahdollistaa vaikkapa investointien tekemisen. 

Toinen näkökulma, joka ei ole ollut juurikaan esillä on, että jos ei ole yleissitovuutta, niin ei ole myöskään valtakunnallista työrauhavelvoitetta. Eli yrityskohtaiset erimielisyydet ratkaistaan viime kädessä yrityskohtaisilla työtaisteluilla. Yrittäjien kilpailutilanne suhteessa muihin yrityksiin muuttuu nykyistä selvästi vaikeammaksi. 

On vaikea kuvitella, että yrittäjät rakentaisivat liiketoimintansa Suomessa heikkojen työehtojen varaan. Ei ole uskottavaa samaan aikaan puhua korkean osaamisen tuotteista, jotka menevät maailmalla kaupaksi. Näyttä siltä, että ideologiset ja poliittiset tarpeet ovat etusijalla, kun ammattiliittojen ja yleissitovien työehtosopimusten pohjaa ollaan murentamassa. Suomi on menestynyt yhteistyöllä ja maltillisilla uudistuksilla. Ei hukata tätä pitkää hyvää linjaa.